On päiviä jolloin ei vaan jaksa.

On päiviä jolloin ei vaan jaksa. Tänään on semmoinen.

Laitoin appelsiinisiivut kuivuriin, siihen se taitaakin tämän päivän hommailu jäädä.... Kaksi Panadolia jo syöty, onneksi on hieroja illalla neljältä. Sitä ennen neuvolaan kolmeksi, saa nähdä miten ehtii kun en katsellut kalenteria (heh, sitä jota ei ole) aikoja varatessa.

Miksikö appelsiineja kuivuriin??? Olen ihastellut noita joulukoristeita joissa roikkuu appelsiineja ja kanelitankoja. Eilen Joulukylän vierailun aikana katselin noita kransseja, joita alueen yrittäjät tarjosivat ja innostus iski. Tosin ei ollut appelsiinikranssia, ihan vaan tavallisia kuusen ja katajanoksista punottuja, joitain härpäkkeitä lisänä. Ja hinta hukea -alkaen 18 euroa! Ei hitto! Vaikka miten haluaisi tukea pientä käsityöläisyrittäjää, en maksa tuommoista hintaa jostain kuusenoksakranssista!!!

Mikäli appelsiinisiivut onnistuvat, niin niillä voi vaikka paikata alle 10 e maksanutta isoa kranssia jonka toin pari viikkoa sitten Virosta Home4you -liikkeestä. Kranssi tosin kärsi kaikkien koiranäyttelykamppeiden seurassa ja punaisia kuviakukkia karisi pois. Mutta se ei ole korjaamaton juttu, ei.

Eilen askartelin virkkuukoukulla. Tein kukkasia, joilla meinasin pimpata lapaset ja kaulahuivin. Lisäksi pitäisi saada aikaiseksi ne talvihatut joihin tulisi myös koristekukkaset. Siis pitäisi jaksaa, mutta ei. Katellaan illemmalla, josko sitten.

Mutta minä olisinkin mieluummin kotona.

"Taivaskin on ulkomaata. Jos ei käyttäydy hyvin, ei pääse taivaaseen. Mutta ei sillä ole väliä, minä haluankin mieluummin olla kotona."

Tämä Facebookista nappaamani lause kuvaa niin niin hyvin kaveriani, joka yllättäen poistui viime viikolla. Puhuvat, että olisi ollut sikainfluenssaa oireiden mukaan, mutta enpä ilkeä äidiltään kysyä. Toisaalta, onko sillä merkitystä, sillä kuolinsyyllä. Lopputulos on kuitenkin sama.

Enää ei ajeta puita metsästä, enää ei toveri kesäkuumalla huilaa kukkapenkissä kainalossaan puteli kotitekoista. Enää ei voi kutsua hätäapua kun tarvitsisi pikaisesti kaupalla käyttäjää. Hyväntahtoinen, kiltti. Ei ilkeää sanaa sanonut toisista, ainakaan minun kuullen. Hänen kotiin oli kaikkien helppo mennä ja olla aina tervetullut viikonlopun viettoon. Tätä tilaisuutta kylän "pojat" sitten käyttivätkin hyödykseen. Kuitenkin, mietin että kuinkahan moni tältäkin kylältä menee muistamaan häntä hänen viimeisissä bileissään...

Enää ei yhdessä kuunnella Nightwishiä auton poppikoneesta grillinuotiolla. Nyt kuunnellaan, viimeisen kerran:
http://www.youtube.com/watch?v=zfPWU6CJ3vY