Naisten pikku pipertelyistä

Jostain blogista luin näistä käsitöistä ja naisten pikku pipertelyistä ihan asiaa. Monet nauravat näille nykymenossa joidenkin silmissä varsin vähäpätöiselle näyttäville puuhille. Mutta odottakaapas, joskus "voi tulla" lama, köyhyys ja muutenkin totutut systeemit kaatua. Silloin nousee nämä pikku pipertelyt arvoon korkeaan.
Käden taidot on hyvä opetella jo pienenä, ja ihan jo kotona jos suinkin mahdollista. Kutoa sukkaa kuten minä pienenä alle kouluikäisenä ajat sitten pois nukkuneen mummoni kädestä pitäen ohjaamana. Puuhastella kaikenlaista pientä, opetella taito korjata ja säilyttää käyttökelpoisena vaatteet ja muut tavarat. Soveltaa "niksi-pirkkaa" arjessa. Leipoa leipää. Tehdä (voikukka)simaa tai kotikaljaa. Opetella luonnon hyötykasvit. Kaikkea tälläistä.

Samalla saisi nykyajan kersat sitä hyvin paljon puuttuvaa läheisyyttä ja "tekemistä" jonka puutteen sanotaan joissakin yhteyksissä olevan syy-yhteydessä yhä lisääntyviin ongelmiin lasten ja nuorten keskuudessa.
Samalla mietin, että olenkohan itse tarpeeksi läsnä lapsilleni.

Viikonloppuhubaa

Onpas epävakaata. Siis ulkona, välillä sataa kuin saavista kaataen ja välillä aurinko paistaa. Mutta ihana syksy! Ja ihana olisi mennä vaikka sieneen. Tai marjaan. Tai muuten vaan mennä. Metsään.

Tarkoitus olisikin, mutta tuo vauva hieman rajoittaa. Ei kolmiviikkoinen vaavi sylissä tai kantoliinassa oikein uskalla rymistellä pitkin puskia.
Pitäisi kerätä hieman pihlajanoksia, sammalta ja jäkälää, liekojakin. Saisi askarreltua jotain kivaa kupsahtaneiden kesäkukkien tilalle oven pieleen ja joulujuttujakin pitäisi hieman jo valmistella. Ai mitä, elokuussa?? Niinpä, ainakin sen verran että ne jäkälät jemmaa ennen lumisateita.
********************************************
MUOKS. -> KÄYTIIN METSÄSSÄ


Kerättiin niitä koristetarvikkeita ja hieman puolukoita. Tai no, ei me ihan metsässä käyty vaan metsän reunassa. Siten, että auto oli metsätien alkupäässä parkissa ja siinä vieressä sitten kerättiin mitä parinkymmenen metrin säteeltä löytyi vauvan nukkuessa turvaistuimessaan autossa. Kaakaotermari ja eväspalaset oli tietty mukana ja takakontin uumenissa oli kiva sitä hörppiä. Meidän metsäretki.
********************************************

Kesä hupsahti kovin nopsaan selkäkivuista kärsien, ison mahan kera ei oikein mitään tehty. Ei kitketty kasvimaata joka suurella innolla keväällä tehtiin, ei kukkapenkkejä, ei mitään. Eikä värjätty kasveilla, kun sitä niin kovin suunnittelinkin. Tuolla käsityöfoorumilla ja Kestovaippainfo.fi :ssäkin paljon kehuttu Cool-Aid mehuvärjäys kiinnostaa koska sitä voi tehdä ihan kotosalla hellalla tai jopa mikroaaltouunissa. Mutta nuo värit pitäisi tilata nettikaupasta ja taas olen aikaansaamaton..
Löytyi tuolle värille korvaavakin tuote, ihan normi elintarvikevärit joita saa apteekista. Ja ohje löytyi täältä: http://www.ullaneule.net/0307/artikkelit_elintarvikevarit.html

Tänään pitääkin mennä vielä apteekkiin ostamaan kuumemittari ja Cuplatonta vaaville että samalla sitä elintarvikeväriäkin. Että varmaan kokeilen, enkä vain uhkaa ja suunnittele. Ihan varmaan. ;-D

Hmmm...

Kovin vähän ihmiselle
riittää elämään
Onneen vielä vähän vähemmän.
Kun saisi syödäkseen,
lämpimään vuoteeseen
Nukkumaan ei joutuisi
yksin.
-Mustarastas

Meidän Erkka-Petteri kävi 10 päivän ikäisenä vaunuissa ihan kaupungilla, Iso-Myy ostoskeskuksessa. Tytöt katsoivat muotinäytöstä ja vauva nukkui.
Meidän terveydenhoitaja tuli käytävällä vastaan ja hän olikin tulossa kotiin heti seuraavana tiistaina punnitukselle...kun jotkut vauvat ei kuulemma lähde kotoaan vielä liikenteeseen...

Sain tarpeelliset alennusmyynti-petivaateostokset tehtyä, ja kotimatkan alettua piti kurvata läheisen koulun pihaan ja pysähtyä syöttämään. Onnistuuhan se auton penkilläkin, vai mitä ;-).

Muuten kotielämä on alkanut ihan vauvan tuoksuttelulla ja ihastelulla. Ei se rakkaus yhtään haalistu, vaikka onkin jo lapsi numero 7. Jotenkin tuntuu vain entistä rakkaammalle tuo pieni nyytti, vissiin ikä tekee sen että herkistyy ajattelemaan tuota ehkä viimeisenä lapsena ja että kun poika on kymmenen, itse on kovaa vauhtia kiinni viidessäkympissä.

Eih, pois nuo ajatukset, nyt eletään tätä päivää ja tämä päivä on nyt. (Ja pyyhkii kyynelen silmäkulmasta, taas herkistelee..)

Varmaan pitää kirjailla tännekkin touhuja, kun aikaa riittäisi. Olen sanonut että pitäisin kunnon äitiysloman, kun yrittäjänä ovat jääneet väliin ja vauvat ovat olleet mukana toimistolla ihan pikkuisesta. Lopetin toimistonikin vuosi sitten, mutta vielä yritystouhut jatkuu ompelutöinä mm. kestovaippailijoille. Tällä uneksimistahdilla saa toimeksiantajat odotella vielä ensi kuussakin toimituksiaan, ellen kohta ota itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäydy.

Mutta ny taas nuuhkimaan tuota poikaa...

Täällä taas, terve....

Katsos kummaa, kesä on jo melkein mennyt. Eletään elokuuta, kuun loppua itse asiassa.
Aika on hurahtanut silmissä ja nytpä sitä ollaan taasen kerran tuore mamma ;-D


Ja päästiin Karjalaiseenkin: syntyneissä poika -kohdassa luki 6.8. Keijo ja Maarit Räsänen, Pyhäselkä. Että semmoinen julkkis tää mein pien ;-DD

Parit ympäristölautakunnan kokoukset tässä kahden viikon aikana on jäänyt väliin, ihan tämän pienen kanssa ei ole oikein tullut lähdetyksi. Noh, kukaan ei ole korvaamaton.
Tästä tulikin mieleen, että pitäisi siellä valokuvassa käydä, mutta kun tuo tukka ei ole kunnossa ja naamakin näyttää niin örvelölle, pussit silmien alla ja niin edelleen. Joku, jolle puuhasin verkkokarjalaisen ilmoa, kävi kampaajalla ennen kuvaa. Miksi ihmeessä? Mitä järkeä on vaalikuvaan mennä naamalla ja tukalla, josta ei edes itse itseään tunnista, saatikka joku vieras höh. Tietty, ei kai mitään järkeä ole mennä ihan tarhapöllönäkään, mutta jos jokapäiväinen tyyli on semmoinen - vähän vauvan puklua rinnuksilla, tukka ruokkoamaton ja viisipiikkisellä vähän harottu. Meikistä nyt puhumattakaan (enpä muuten ole meikannutkaan sitten aikoihin, korviksetkin tainneet hävitä kun en ole vuosiin niitä edes nähnyt). Ja asu, pukeutuminen. Taitaa mein vaki asu olla kantoliina, tosi edustava ja uskottava asu varteenotettavalle kunnallisvaaliehdokkaalle, eikös ;-DD