riittää elämään
Onneen vielä vähän vähemmän.
Kun saisi syödäkseen,
lämpimään vuoteeseen
Nukkumaan ei joutuisi
yksin.
-Mustarastas
Meidän Erkka-Petteri kävi 10 päivän ikäisenä vaunuissa ihan kaupungilla, Iso-Myy ostoskeskuksessa. Tytöt katsoivat muotinäytöstä ja vauva nukkui.
Meidän terveydenhoitaja tuli käytävällä vastaan ja hän olikin tulossa kotiin heti seuraavana tiistaina punnitukselle...kun jotkut vauvat ei kuulemma lähde kotoaan vielä liikenteeseen...
Sain tarpeelliset alennusmyynti-petivaateostokset tehtyä, ja kotimatkan alettua piti kurvata läheisen koulun pihaan ja pysähtyä syöttämään. Onnistuuhan se auton penkilläkin, vai mitä ;-).
Muuten kotielämä on alkanut ihan vauvan tuoksuttelulla ja ihastelulla. Ei se rakkaus yhtään haalistu, vaikka onkin jo lapsi numero 7. Jotenkin tuntuu vain entistä rakkaammalle tuo pieni nyytti, vissiin ikä tekee sen että herkistyy ajattelemaan tuota ehkä viimeisenä lapsena ja että kun poika on kymmenen, itse on kovaa vauhtia kiinni viidessäkympissä.
Eih, pois nuo ajatukset, nyt eletään tätä päivää ja tämä päivä on nyt. (Ja pyyhkii kyynelen silmäkulmasta, taas herkistelee..)
Varmaan pitää kirjailla tännekkin touhuja, kun aikaa riittäisi. Olen sanonut että pitäisin kunnon äitiysloman, kun yrittäjänä ovat jääneet väliin ja vauvat ovat olleet mukana toimistolla ihan pikkuisesta. Lopetin toimistonikin vuosi sitten, mutta vielä yritystouhut jatkuu ompelutöinä mm. kestovaippailijoille. Tällä uneksimistahdilla saa toimeksiantajat odotella vielä ensi kuussakin toimituksiaan, ellen kohta ota itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäydy.
Mutta ny taas nuuhkimaan tuota poikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti