Menossa mukana??

Hups heijaa!

Olin ihan jo unohtanut tämän blogin, mutta uutta blogia työstäessä sitten jokin sai klikkaamaan noita vanhoja. Ja tämä löytyi. Ei ihme, kun ei kaikkea muista tässä hulinassa, olenhan bloggaillut aika monella suunnalla. Muunmuassa Suomelan-bloggaajana ja käsityö blogia Aivan Ihgut. Mutta se syy, miksi nyt taas ajatelin tarttua tänän blogin kimppuun oli se, että jotenkin kummallisesti olen taas kunnallisvaaliehdokkaana. Ja vaalibudjetti on tasan 100 euroa, ei yhtään enempää. Sillähän sitä valtuutetuksi päseekin, saa Karjalaisen etusivumainokset ja muut :)

Ihan alussa tätä blogia taisinkin kertoa, miksi vaihdoin puoluetta, siis Kokoomuksesta Keskustaan. Olinhan kokoomuslainen henkeen ja vereen, mutta kuntaliitosasiassa ja sen muissa lieveilmiöissä ja sen mukanaan tuomassa erikoisessa henkilöpolitiikassa totesin, että ehkäpä Keskusta toisena oikeistopuolueena olisi se minun valinta.

Joskus olin politiikan ammattilainen, siis olin mukana poliittisessa koulutuksessa ja mukana monessa, kuten Kokoomuksen nuorten piirin puheenjohtajana ja aikuisten hallituksessa niin piiritasolla kuin kunnassakin. Eduskunnassa kävin lapsen kanssa sosiaalipoliittisessa toimikunnassa, ja lapsi konttaili avustajan kanssa pitkin käytäviä sen parituntisen, mitä kokousteltiin. Lapsi muistaa koko ikänsä eduskuntatalon hissit ja käytävät :DDDDDD Ja tarkoitan positiivisessa mielessä.

Eri lautakunnissa olen vaikuttanut, ehkä tärkein paikka jossa olen ollut oli Pyhäselän kunnan ympäristölautakunta, jossa olin varapuheenjohtajana ja monta asiaa meni minun vähän niinkuin "vihreiden ajatusten" mukaan. Mutta järjellä. Kiitokset Sormusen Tapsalle, kun puheenjohtajana ymmärsi minua vaikka tuo suuvärkki laulaa korkeelta ja kovaa tai siis nopeasti, ettei kaikki pysy mukana kun juttua tulee....liekkö joku pohjoiskarjalainen perintö, vai savolaisiksiko ne sanovat niitä jotka puhua rupattavat vauhdilla. Tai voihan sitä verbaaliakrobatiaksikin sanoa. Mutta päättäväisyys, sitä pitää olla.

Minun kavereita oli silloin joskus tämänpäivän politiikan johtohahmot, minä vaan päätin valita elämänurani toisin ja lapset olivat etusijalla. Samat edellytykset miullakin olisi ollut kuin Jykellä, Suvilla ja Piia-Nooralla. Mutta elämä vie ja kuljettaa. Ja jokainen tekee valintoja. Elämä on täynnä valintoja. Kun vain osaisi valita oikein.

Olen vähän reilu 40-kymppinen, mutta tuntuu kuin olisin jo kokenut kaiken. Siis ihan kaiken. Nousun ja tuhon - vai miten se sanotaan :D Elämää en ole läpi käynyt ilman taistelua. Silti vauhti vaan kiihtyy ja normielämässä tämän ikäiset jo rauhoittuvat ja elämä sabilisoituu selaiselle "omaa aikaa" tasolle. Mikähän miussa on vikana? Nuorin lapsi on vasta 2-vuotias ja toisaalta haluaisin lapsirakkaana vielä pikkuisen tytön tyllerön, mutta järki pistää vastaan. Aktiivinen? Ei miussa ADHta ole todettu koskaan, mutta oma-aloitteisuus, elämäntapayrittäjyys ja kylähulluus kyllä taitaa asua minussa. Se, ettei koskaan voi vaan asettua olemaan. Aina pitää puuhata jotain. Ellei muuta, niin ainakin lähteä lenkille ravikärryjen kanssa tai satulassa.

Toivottavasti kukaan ei nyt suutu, kun varsin avoimesti aion kertoilla tässä blogissa ajatuksiani laidasta laitaan, ei vain vaalien takia vaan siksikin että saan kertoa - kertomisen ilosta!

Kuulumisiin!