Olemmeko kadotettujen sukupolvien pelastajia?

Olen huolissani, oikeasti.

Pelkään paljon sitä, että olemme menossa yhteiskuntaan, joka tulee omilla teoillaan tuhoamaan yhden jos toisenkin sukupolven ja silti kyselemme kuka meitä hoitaa sitten kun emme enää itse jaksa. Tällä tarkoitamme siis omaa vanhuuttamme.

Entä ne, jotka eivät jaksa tänä päivänä? Ja tällä tarkoitan niitä nuoria ja lapsia, jotka taistelevat omien ongelmiensa parissa yksin, kenenkään auttamatta.


Nuorten syrjäytyminen, masennus ja pikkulastenkin mielenterveysongelmat alkavat vuosi vuodelta aiemmin ja apua tarvitsevien porukka kasvaa. Tarvitsemme enemmän resursseja ja työntekijöitä ennaltaehkäisevään sosiaalitoimeen, kotipalveluihin sekä varhaiskasvatuksen piirissä työskentelevien avuksi. Lisäksi on paljon muita tahoja, jotka osallistuvat lapsen ja nuoren elämään, kuten seurakuntien lapsi-, nuoriso- ja perhetyö joiden panos on yllättävän suuri. Laitoshoito maksaa paljon, kuten huostaanotot ja sijoitusratkaisutkin. Jatkuvat kukkaron nyörien kiristämiset estävät tehokkaan toimimisen jo sillloin, kun se olisi yhteiskunnalle edullisinta.


Hienojen ajatusten, kuten nuorisotakuu ja hienojen sanojen viljely ei auta niitä, jotka ovat väliinputoajia. Emmehän halua elämäänsä pettyneitä nuoria, jotka ovat menettäneet jo toimintakykynsä ensin innolla opiskeltuaan ammattiin ja sitten huomanneensa jääneen yksin ilman työ- tai harjoittelupaikkaa. Vähempikin saisi nuoren ajautumaan tilanteeseen jossa erakoidutaan mieluummin kuin lähdetään torille, ihmisten keskelle koska hän karttaa uusia pettymyksiä.


Juuri näitä nuoria ei etsivä nuorisotyö tavoita riittävästi, jos ollaan niin syvällä synkkyydessä ettei enää edes osata ottaa vaarin tiedosta että apua on saatavilla. Avun on oltava saatavilla riittävän lähellä ja riittävän nopeasti, laadusta tinkimättä.


Kuinka monta nuorta ja lasta olemme valmiita menettämään? Ihmisiä jotka eivät näe valoa tulevaisuudessa vaan vain pelkkää mustaa. Kun kuuntelee vaikka suosittujen rap-artistien biisejä, paha olo tulee hyvinkin monessa menestyneessä hitissä selkeästi esille.


Meillä Keskustassa huomioimme myös nämä ongelmat ja haluamme toimia kokonaisvaltaisesti siten, ettemme töki vain jäävuoren huippua. Meillä on pätevää porukkaa ehdolla päätöksen tekijöiksi, ja varmasti aidolla tahdolla ja sydämellä yhteistä hyvää ajamaan.
Varmasti myös tarttumaan asioihin, jotka vaativat isoja tekoja - Ainakaan minä en halua hukkaan heitettyjä sukupolvia!



Maarit Räsänen, Hammaslahti

Lasten ja nuorten erityisohjaaja, Keskustan kunnallisvaaliehdokas Joensuussa numerolla 412

Joutsenet lensivät kotimme yli

"

"Tuuli tuule sinne missä muruseni on, leiki hetki hänen hiuksillaan. Kerro rakkauteni, kerro kuinka häntä ikävöin."




On vieläkin niin voimaton olo. Mutta silti on elämän jatkuttava, kotona on neljä lasta ja maailmalla kolme. Ja kaikki tarvitsevat huomiota, toiset enemmän ja toiset vähemmän.


Suuret kiitokset niin Kriisikeskuksen kuin sairaalan Teho Avun henkilökunnalle meidän pärjäämisen varmistamisesta ja kaikesta tuesta. Sekä kaikille talkoolaisille niin kotona kuin itse surujuhlassa. On ihana huomata, että kun apua tarvitsee ja sitä pyytää, niin jopa ennestään tuntemattomat ovat sitä valmiita antamaan, suuri kiitos heille ja kiitos uusista ihanista tuttavuuksista.


Tyttären sanoin: "Suomessa on kuolemakin tehty vaikeaksi", kun selvitimme pojan asioita ja usein tuli joku byrokraattinen este vastaan. Samoin Siun Soteen siirtyminen tuotti vaikeuksia asioiden selvittelyssä. Mutta nyt on perunkirjoitus tehty, lapsi saatettu haudan lepoon ja oikea surutyö voi alkaa kaiken pakollisen tehtävälistan purkamisen jälkeen.


Lepää rauhassa ihana lapsoseni. Tänään lensivät joutsenet kotimme yli ensimmäistä kertaa. Ehkä ne toivat viestiä sinulta. Kiitos, että sain pitää sinut 25 vuotta, ja lisäksi ne 9 kuukautta sisälläni. Elät jatkuvasti minussa, muistoissani.

Mukana taas!

---

Jälleen kerran lähdin mukaan kuntavaaleihin. Vaikkakin hartioilla on raskas taakka ja en ole pystynyt keskittymään vaaleihin ja vaalityöhön, aion kuitenkin tätä blogia kirjoittaa ja täyttää ajatuksillani.

Tervetuloa takaisin, pian palaan näppiksen pariin ja purkamaan ajatuksiani!