On vieläkin niin voimaton olo. Mutta silti on elämän jatkuttava, kotona on neljä lasta ja maailmalla kolme. Ja kaikki tarvitsevat huomiota, toiset enemmän ja toiset vähemmän.
Suuret kiitokset niin Kriisikeskuksen kuin sairaalan Teho Avun henkilökunnalle meidän pärjäämisen varmistamisesta ja kaikesta tuesta. Sekä kaikille talkoolaisille niin kotona kuin itse surujuhlassa. On ihana huomata, että kun apua tarvitsee ja sitä pyytää, niin jopa ennestään tuntemattomat ovat sitä valmiita antamaan, suuri kiitos heille ja kiitos uusista ihanista tuttavuuksista.
Tyttären sanoin: "Suomessa on kuolemakin tehty vaikeaksi", kun selvitimme pojan asioita ja usein tuli joku byrokraattinen este vastaan. Samoin Siun Soteen siirtyminen tuotti vaikeuksia asioiden selvittelyssä. Mutta nyt on perunkirjoitus tehty, lapsi saatettu haudan lepoon ja oikea surutyö voi alkaa kaiken pakollisen tehtävälistan purkamisen jälkeen.
Lepää rauhassa ihana lapsoseni. Tänään lensivät joutsenet kotimme yli ensimmäistä kertaa. Ehkä ne toivat viestiä sinulta. Kiitos, että sain pitää sinut 25 vuotta, ja lisäksi ne 9 kuukautta sisälläni. Elät jatkuvasti minussa, muistoissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti