Olemmeko kadotettujen sukupolvien pelastajia?

Olen huolissani, oikeasti.

Pelkään paljon sitä, että olemme menossa yhteiskuntaan, joka tulee omilla teoillaan tuhoamaan yhden jos toisenkin sukupolven ja silti kyselemme kuka meitä hoitaa sitten kun emme enää itse jaksa. Tällä tarkoitamme siis omaa vanhuuttamme.

Entä ne, jotka eivät jaksa tänä päivänä? Ja tällä tarkoitan niitä nuoria ja lapsia, jotka taistelevat omien ongelmiensa parissa yksin, kenenkään auttamatta.


Nuorten syrjäytyminen, masennus ja pikkulastenkin mielenterveysongelmat alkavat vuosi vuodelta aiemmin ja apua tarvitsevien porukka kasvaa. Tarvitsemme enemmän resursseja ja työntekijöitä ennaltaehkäisevään sosiaalitoimeen, kotipalveluihin sekä varhaiskasvatuksen piirissä työskentelevien avuksi. Lisäksi on paljon muita tahoja, jotka osallistuvat lapsen ja nuoren elämään, kuten seurakuntien lapsi-, nuoriso- ja perhetyö joiden panos on yllättävän suuri. Laitoshoito maksaa paljon, kuten huostaanotot ja sijoitusratkaisutkin. Jatkuvat kukkaron nyörien kiristämiset estävät tehokkaan toimimisen jo sillloin, kun se olisi yhteiskunnalle edullisinta.


Hienojen ajatusten, kuten nuorisotakuu ja hienojen sanojen viljely ei auta niitä, jotka ovat väliinputoajia. Emmehän halua elämäänsä pettyneitä nuoria, jotka ovat menettäneet jo toimintakykynsä ensin innolla opiskeltuaan ammattiin ja sitten huomanneensa jääneen yksin ilman työ- tai harjoittelupaikkaa. Vähempikin saisi nuoren ajautumaan tilanteeseen jossa erakoidutaan mieluummin kuin lähdetään torille, ihmisten keskelle koska hän karttaa uusia pettymyksiä.


Juuri näitä nuoria ei etsivä nuorisotyö tavoita riittävästi, jos ollaan niin syvällä synkkyydessä ettei enää edes osata ottaa vaarin tiedosta että apua on saatavilla. Avun on oltava saatavilla riittävän lähellä ja riittävän nopeasti, laadusta tinkimättä.


Kuinka monta nuorta ja lasta olemme valmiita menettämään? Ihmisiä jotka eivät näe valoa tulevaisuudessa vaan vain pelkkää mustaa. Kun kuuntelee vaikka suosittujen rap-artistien biisejä, paha olo tulee hyvinkin monessa menestyneessä hitissä selkeästi esille.


Meillä Keskustassa huomioimme myös nämä ongelmat ja haluamme toimia kokonaisvaltaisesti siten, ettemme töki vain jäävuoren huippua. Meillä on pätevää porukkaa ehdolla päätöksen tekijöiksi, ja varmasti aidolla tahdolla ja sydämellä yhteistä hyvää ajamaan.
Varmasti myös tarttumaan asioihin, jotka vaativat isoja tekoja - Ainakaan minä en halua hukkaan heitettyjä sukupolvia!



Maarit Räsänen, Hammaslahti

Lasten ja nuorten erityisohjaaja, Keskustan kunnallisvaaliehdokas Joensuussa numerolla 412

Joutsenet lensivät kotimme yli

"

"Tuuli tuule sinne missä muruseni on, leiki hetki hänen hiuksillaan. Kerro rakkauteni, kerro kuinka häntä ikävöin."




On vieläkin niin voimaton olo. Mutta silti on elämän jatkuttava, kotona on neljä lasta ja maailmalla kolme. Ja kaikki tarvitsevat huomiota, toiset enemmän ja toiset vähemmän.


Suuret kiitokset niin Kriisikeskuksen kuin sairaalan Teho Avun henkilökunnalle meidän pärjäämisen varmistamisesta ja kaikesta tuesta. Sekä kaikille talkoolaisille niin kotona kuin itse surujuhlassa. On ihana huomata, että kun apua tarvitsee ja sitä pyytää, niin jopa ennestään tuntemattomat ovat sitä valmiita antamaan, suuri kiitos heille ja kiitos uusista ihanista tuttavuuksista.


Tyttären sanoin: "Suomessa on kuolemakin tehty vaikeaksi", kun selvitimme pojan asioita ja usein tuli joku byrokraattinen este vastaan. Samoin Siun Soteen siirtyminen tuotti vaikeuksia asioiden selvittelyssä. Mutta nyt on perunkirjoitus tehty, lapsi saatettu haudan lepoon ja oikea surutyö voi alkaa kaiken pakollisen tehtävälistan purkamisen jälkeen.


Lepää rauhassa ihana lapsoseni. Tänään lensivät joutsenet kotimme yli ensimmäistä kertaa. Ehkä ne toivat viestiä sinulta. Kiitos, että sain pitää sinut 25 vuotta, ja lisäksi ne 9 kuukautta sisälläni. Elät jatkuvasti minussa, muistoissani.

Mukana taas!

---

Jälleen kerran lähdin mukaan kuntavaaleihin. Vaikkakin hartioilla on raskas taakka ja en ole pystynyt keskittymään vaaleihin ja vaalityöhön, aion kuitenkin tätä blogia kirjoittaa ja täyttää ajatuksillani.

Tervetuloa takaisin, pian palaan näppiksen pariin ja purkamaan ajatuksiani!

Vaalitilaisuutta ja perhekivaa

Olipas mukavaa tänään Joensuussa. Oli kalamarkkinat jossa tuli kierreltyä ja juteltua ihmisten kanssa. Lapset olivat mukana ja jakoivat käsilehtisiä, myös naapurin tyttö oli mukana ja puhui joittenkin kanssa sujuvasti venäjää, mutta oli vahingossa sanonut että pyrkii presidentiksi :DDDDDDD

Hyvät fiilikset jäi päivästä. Kiitos teille joiden kanssa asioita puitiin.

Vesikossa oli Fortumin tarjoama ilmainen uintipäivä ja toki me lapsilauman kanssa sitä myös hyödynnettiin. Valtavan kivaa ja taisi muillakin olla, nimittäin uimahalli ol lähes täynnä lapsiperheitä joiden kanssa oli mukava jutella.
Pizzaa piti tietysti saada uinnin jälkeen ja sitähän saatiin.

Kotiintulomatkalla kävimme viemässä viimehetken ostoksia naapuriin ja pääsinkin samalla vaaliväittelyyn PerusSuomalaisen kanssa. Totuushan on että ihan turhaa minä väittelen persujen kanssa, koska meidän asiamme Keskustassa on paljon vahvempi eikä meidän tarvitse yrittää väen väkisin olla parempia - eli lopputulos oli että minä olen kaikkien meidän suomalaisten kuntalaisten asialla, en vain perussellaisten :D

Djaa....liioittelinkohan?? No mutta niinhän se on, ei yhden asian ajajilla ole Suomessa oikeasti mahdollisuuksia, koska meidän asiat ja tarpeet ovat kovin moninaisia ja ei jääkaapissakaan pelkkä voi riitä - tarvitsemme paljon muutakin. Eikö?

Kestovaippoja myydään :)

No niin, olisi vissiin korkea aika luopua poikien kestovaiposta.

Osa vaipoista on tyttökuosilla, mutta käytin pojilla, koska kukapa pikkupoika ite tietää millainen vaippa siellä kuivikkeena on :DDDDD

On vaikka sun mitä merkkivaippaa, jenkeistä tilattuna ja taisi jotain tulla Australiastakin. Sekä minun itse tekemiä plus itse tekemiäni merkkivaippoja ajalta kun ompelin eri vaippayrittäjille. Oma merkkinihän on Aivan Ihgut.

Kuvassa on vain noin kolmasosa vaipoista, niitä on PALJON!

Kun ottaa yhteyttä minuun saa tonkia vaippaläjiä, laitan ilmon myös Tori.fi jotta vaipat oikeasti joskus löytävät käyttäjänsä.

Kuulemisiin!

CV kunnallisvaalien työnhakuilmoitukseen?

Eilen oli Hammaslahdessa YLEn toimittajat jutustelemassa ihmisten kanssa S-Marketin pihalla ja tekemässä radio-ohjelmaa.

Pikaisesti jutustelin toimittajan kanssa ja ojensinkin hänelle upo uuden käsiesitteeni. Hän toimittajana tietysti kysyi, että missä aiemmin olen ollut, olenko ennen ollut ehdokkaana ja olenko nyt tällä vaalikaudella jossain lautakunnassa tms. mukana. Näitä kun ei siis tuossa jakoesitteessä ole listattuna.
Minä siihen, että tulisi liian iso papaeriläjä jaettavaksi, mikäli listaisin kaiken missä olen mukana ollut. Ihan varmasti tulisikin jos yli 20 vuotta tekemisiäni listaisi.
Opiskelupaikkojen tehtävistä eri yhdistysten puheenjohtajuuksiin ja hallituksen jäsenyyksiin, kylätoimikuntamme puheenjohtajuudesta eri poliittisten luottamustoimien listauksiin? Ja kaikenmaailman kissanristiäisistäkö vielä tekisin oman listan??

En minä vaan tiedä. Minusta nuo listaukset ovat siinä mielessä turhia jakolappusessa, koska nehän ovat vain listauksia. Mistä lukija tietää, jos listassa on merkintä että henkikö on ollut esim. sivistyslautakunnassa vaalikauden. No, tietää sen, että on ollut siellä. Mutta mitä tehnyt muuta kuin ollut? Avannut suutaan kertaakaan vai vain myötäillyt muita ja valmistelijan valmiiksi tekemää esitystä. Ja tämä oli se ajatukseni pointti.

Minusta ihminen ja teot ovat tärkeämpiä kuin listaukset, jotka eivät kerro koko totuutta. Saahan sitä olla, mutta pitäisi myös vaikuttaa. Osallistua valmisteluvaiheeseen ja olla omaa mieltä, ei aina vaan JAA esittelijän esityksen kanssa mikäli asia on sellainen, jotta siihen olisi kuntalaisten mielestä muitakin vaihtoehtoja - järkevämpiä ja käytännöllisempiä.

Itse rakastin Pyhäselän kunnan ympäristölautakunnan useamman vaalikauden rupeamaa varapuheenjohtajana. Se oli semmoinen kutsumus.

Meidän kuntamme ympäristölautakunta ei siis ollut pelkkien ympäristöasioiden lautakunta, vaan meille kuului koko kunnan maankäytön suunnittelu, kaavoitus, erikoisluvat, tonttien jako ja myös erilaisten riita-asioiden eteenpäin vieminen, ellei ratkaisua saatu lautakunnasta käsin aikaan. (Tässä kohden pomppaan nyt asian viereen: olin myös pari kautta maaoikeuden lautamiehenä sitten näitä riita-asioita ratkomassa.)

Itsekin piirtelin luomuksia iltaisin esim Reijolan osayleiskaavasta ja miten jo olemassa olevat rakennukset sovitettaisiin kaikkeen uuteen, mitä sinne suunniteltaisiin. Pidimme kuntalaistilaisuuksia, joissa minäkin esittelin uusinta suunnitelemaa alueella asuville ihmisille ja paikalle saapuneille toimittajille. Kaavaluonnosta ja kaavaa muuteltiin moneen kertaan, niin Reijolassa kuin Opistonrannassakin. Kallista, kallista. Minä en käsittänyt, että miksi ei mukamas olisi kuin vain yksi taho, joka voisi tehdä tarjouksen suunnittelusta ja myös maaperätutkimuksetkin maksoivat maltaita.

Osittain tuo minun ympäristölautakunnan kokemukseni oli sellainen, etten ymmärtänyt miksi meidän oman kunnan - Pyhäselän - pitäisi liittyä Joensuuhun. Meillä oli runsaat varat, maaomaisuus, kiinteistöt ja olimme tehneet ja maksaneet lähes kaiken työn valmiiksi Joensuuta varten sen laajenemiseen Karhumäestä Reijolaan ja Niittylahteen.

Mutta me olemme nyt Joensuulaisia, joten meidän täytyy tehdä yhdessä töitä tämän kunnan hyväksi. Vaikka meitä liittyneitä kuntia onkin, muitakin kuin Pyhäselkä, niin myös meillä liitosalueiden asukkailla on oltava yhdenveroiset mahdollisuudet elää ja toimia alueellamme. Puolustaa palvelujamme, kuten nyt me Pyhäselän puolella varmasti olemme kiihtelysvaaralaisten hengessä mukana heidän terveyskeskuksensa puolesta.

Mutta siis toisaalta, jos nyt bloggauksen otsikkoon palataan: kunnallisvaaliehdokkuus on toki työhakemus, joten jossakin vaiheessa pitänee jonkinmoinen CV minunkin laatia. Minusta kun vaan on mukavampi kirjoitella asioista vapaaseen tyyliin, kuin pelkkiä listoja - aikanani kun tylsistymiseen asti tein ja tuijottelin kaavioita, diagrammeja, listauksia ja luetteloita. Siksi varmaankin "taiteilijaluonteena" siirryinkin luovalle alalle. Ehkäpä minun tulisikin laatia se CV ja pyrkiä joko lehteen, radioon tai televisioon töihin :)

(BTW Lehdessä, radiossa ja televisiossa olenkin jo ollut, elämäni jossain vaiheessa....)

"Kun kumarrat yhteen suuntaan, pyllistät toiseen"

Käteen jaettava esite valmistui nopsaan

Jo nyt viikonloppuna tarvitaan tilaisuuksissa ja kaduilla vähän kättä pidempää, aina kun ei sanat riitä. Varsinaista laatikkojakoa varten on tekeillä toinen, vähän laajempi ja syvempi otos vaaleihin liittyvistä ajatuksistani ja toimenpide-ehdotuksitani. Tätä varten viikonloppuna taas kiertelen ihmisten parissa kyselemässä heidän toiveitaan ja mielialojaan.

Ajattelin jakaa myös ladattavat tiedostot heille, jotka haluavat itse tulostaa ja jakaa vaalisanomaani eteenpäin.
Aijaa.comista löytyy etupuoli: http://aijaa.com/hwbg2M

Sekä takapuoli: http://aijaa.com/dEbVRI


Vaikkakin Keskustan vaaliteema, ja tavoitteet iskevät kuin naulan kantaan. Kotoa perheistä lähtee kaikki toiminto - ellei olisi perheitä, ei tarvitsisi tuottaa palveluja. Mutta ellei olisi koteja perheineen, ei olisi sitten näitä palvelutoimintojakaan. Kotoa ne palvelujen tuottajat, työntekijät sekä niiden palvelujen käyttäjät lähtevät.

Mikäli palveluja karsitaan, karsitaan sekä kotien hyvinvointia sekä myös työpaikkoja
- kuten varmaan huomasit olemme oravanpyörässä, johon on vaikea löytää ratkaisua.

Otetaan tuolta, mutta sitten se mistä on otettu siirtyy ongelmaksi muualle - kuten työvoimatoimistoon. Esim lopetetaan kävelymatkan päässä oleva turvallinen koulu, mutta oppilaat siirtyvät kauas kuljetusten piiriin ja suuriin luokkakokoihin. Ja opettajat - kenties sinne tai työvoimatoimistoon. Lähipiirin koulutaksit jäävät ilman työtä ja näin ne yritykset kuolevat ja ehkäpä tämäkin autoilija siirtyy odottamaan päivärahoja leipänsä eteen. Miten on käynyt koulujen siivoojien, keittäjien ja kiinteistöjen hoitajien? Kiinteistöjen kulut ovat olemassa, ellei suuria rakennuksia saada kaupaksi.

Siirrytään siis vain ongelmasta toiseen, kun pyritään tanssimaan nuoralla köydenvedon jo päätyttyä, kuka saa mitäkin ja kuka ei.

Apua....siis suomeksi: "Kun kumarrat yhteen suuntaan, pyllistät toiseen"

Siksi perhekeskeinen teema kantaa kauas - voin sanoa että nyt on lyöty tappi pohjaan. Näillä eväillä ei meidän vene uppoa!

Etupuoli A4:sta

sekä takapuoli A4:sta

Roosanauha-ajatuksia

Tänään on sairaalalla tutkimuksia ja ensiviikolla ultraus. Aika nopeasti tutkimuksiin pääsi, vaikka pelkäsinkin valtavia jonoja, kun tuo "kyhmy rinnassa" on hyvinkin yleinen vaiva naisilla. Esimerkiksi vuonna 2009 löydettiin noin 4 ja puolituhatta uutta tapausta ja kyseinen vitsaushan on suomen tasolla laaja: noin joka 9. nainen sairastuu rintasyöpään jossakin elämänsä vaiheessa. Onneksi rintasyövän ennuste on parantunut varhaisemman syövän toteamisen ja hoitomenetelmien kehittymisen ansiosta. Tällä hetkellä noin 88 % potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua sairauden toteamisesta.

Roosa-nauhalla kampanjoidaan rintasyöpäpotilaiden hyväksi ja tueksi maailmanlaajuisesti. Maakunnallisilla syöpäjärjestöillä on tukea ja neuvontaa, mikä auttaakin henkilöitä tämän vaikean asian prosessoinnissa. Yksin jääminen ja yksin pohtiminen on pahinta, mitä voi kuvitella ensidiagnoosin saaneen käyvän läpi: pelko tulevasta, huoli läheisitä, pärjäämisestä ja kaikki taloudellisetkin asiat huolettavat. Entä jos käykin huonosti, entä jos minä kuolenkin?
Onneksi tälläiseen on henkilöitä tukemaan useammalla taholla, kunhan vain resurssit riittäisivät kaikille ja että tukipalvelut olisivat helposti löydettävissä.

Myös keskustan kampanja tukee näitä palvelujen saatavuuksia läheltä ja nopeasti. Laitankin videonpätkän, joka varmasti on mielenkiintoinen etenkin heille, jotka eivät ole sitä ennen nähneet. On kotiin tulon aika. Ja kotonahan on kaikkein kivointa olla.

Video avautuu tästä linkistä:

http://www.keskusta.fi/OnKotiintulonAika/Koti_TV.iw3

Muutos lähtee sinusta. Kotikuntien ja lähipalveluiden puolustamisessa kotien hyvinvoinnin parantamiseksi riittää tehtävää jokaiselle.

Esitepähkäilyä

Tänään olisi pitänyt saada kasaan aineistoa alueemme vaalilehteen. Dedis olisi sähköpostin mukaan ollut klo 15, mutta hommapa oltiinkin laitettu purkkiin jo paljon ennen sitä annettua aikaa.

No, eipä mitään. Täytyy tehdä jonkinlaista kättäpidempää tuonnempana jaettavaksi.

Mutta koska asioita piti kiteyttää hyvin lyhyesti ja nopeasti aikataulun vuoksi, raapustin vartissa ihan oman ajatusmaailmani mukaiset teemat ilman sen tarkempaa pohtimista. Mutta itsestähän se sisältä tulee, ei mistän tukiryhmän, puolueen tai muun ylemmän tason sanelemana. Eikös niin?


Kannatan elämäntapayrittäjyyttä ja rehtiä kylähulluutta - reseptiksi aitoon yhteisöllisyyteen ja syrjäseutujenkin elinvoiman kehittämiseen.


- Palvelut on saatava riittävän läheltä, riittävän nopeasti ja riittävän laadukkaasti.

- Lisää resursseja ja työntekijöitä sosiaalitoimeen, ja kotipalveluihin (niin nuorten lapsiperheiden kuin vanhustenkin).

- Nuorten syrjäytyminen ja jo varhain alkavat lasten ja nuorten mielenterveysongelmat vaativat isoja tekoja - Ei hukkaan heitettyjä sukupolvia!

- Turvalliset koulutiet ja opintoryhmät niin opetuksen tason kuin ryhmäkokojenkin kannalta.

- Arvostus myös seurakuntien tekemälle diakonia-, lapsi-, nuoriso- ja perhetyölle.


Kahden vuosikymmenen poliittisella kokemuksella ja kunnallisen päätöksenteon prosessit tuntevana, kahdeksan lapsen äitinä tarjoan itseäni teille töihin.


Yhdessä tekemällä ja yrittämällä olemme voimavara niin itsellemme kuin muillekkin!

PSSSSSTTTTT.....Niin, numerokin on tullut. Pallon sisään kirjoitetaan siis 197, ninhän?

Hups heijaa!

Olin ihan jo unohtanut tämän blogin, mutta uutta blogia työstäessä sitten jokin sai klikkaamaan noita vanhoja. Ja tämä löytyi. Ei ihme, kun ei kaikkea muista tässä hulinassa, olenhan bloggaillut aika monella suunnalla. Muunmuassa Suomelan-bloggaajana ja käsityö blogia Aivan Ihgut. Mutta se syy, miksi nyt taas ajatelin tarttua tänän blogin kimppuun oli se, että jotenkin kummallisesti olen taas kunnallisvaaliehdokkaana. Ja vaalibudjetti on tasan 100 euroa, ei yhtään enempää. Sillähän sitä valtuutetuksi päseekin, saa Karjalaisen etusivumainokset ja muut :)

Ihan alussa tätä blogia taisinkin kertoa, miksi vaihdoin puoluetta, siis Kokoomuksesta Keskustaan. Olinhan kokoomuslainen henkeen ja vereen, mutta kuntaliitosasiassa ja sen muissa lieveilmiöissä ja sen mukanaan tuomassa erikoisessa henkilöpolitiikassa totesin, että ehkäpä Keskusta toisena oikeistopuolueena olisi se minun valinta.

Joskus olin politiikan ammattilainen, siis olin mukana poliittisessa koulutuksessa ja mukana monessa, kuten Kokoomuksen nuorten piirin puheenjohtajana ja aikuisten hallituksessa niin piiritasolla kuin kunnassakin. Eduskunnassa kävin lapsen kanssa sosiaalipoliittisessa toimikunnassa, ja lapsi konttaili avustajan kanssa pitkin käytäviä sen parituntisen, mitä kokousteltiin. Lapsi muistaa koko ikänsä eduskuntatalon hissit ja käytävät :DDDDDD Ja tarkoitan positiivisessa mielessä.

Eri lautakunnissa olen vaikuttanut, ehkä tärkein paikka jossa olen ollut oli Pyhäselän kunnan ympäristölautakunta, jossa olin varapuheenjohtajana ja monta asiaa meni minun vähän niinkuin "vihreiden ajatusten" mukaan. Mutta järjellä. Kiitokset Sormusen Tapsalle, kun puheenjohtajana ymmärsi minua vaikka tuo suuvärkki laulaa korkeelta ja kovaa tai siis nopeasti, ettei kaikki pysy mukana kun juttua tulee....liekkö joku pohjoiskarjalainen perintö, vai savolaisiksiko ne sanovat niitä jotka puhua rupattavat vauhdilla. Tai voihan sitä verbaaliakrobatiaksikin sanoa. Mutta päättäväisyys, sitä pitää olla.

Minun kavereita oli silloin joskus tämänpäivän politiikan johtohahmot, minä vaan päätin valita elämänurani toisin ja lapset olivat etusijalla. Samat edellytykset miullakin olisi ollut kuin Jykellä, Suvilla ja Piia-Nooralla. Mutta elämä vie ja kuljettaa. Ja jokainen tekee valintoja. Elämä on täynnä valintoja. Kun vain osaisi valita oikein.

Olen vähän reilu 40-kymppinen, mutta tuntuu kuin olisin jo kokenut kaiken. Siis ihan kaiken. Nousun ja tuhon - vai miten se sanotaan :D Elämää en ole läpi käynyt ilman taistelua. Silti vauhti vaan kiihtyy ja normielämässä tämän ikäiset jo rauhoittuvat ja elämä sabilisoituu selaiselle "omaa aikaa" tasolle. Mikähän miussa on vikana? Nuorin lapsi on vasta 2-vuotias ja toisaalta haluaisin lapsirakkaana vielä pikkuisen tytön tyllerön, mutta järki pistää vastaan. Aktiivinen? Ei miussa ADHta ole todettu koskaan, mutta oma-aloitteisuus, elämäntapayrittäjyys ja kylähulluus kyllä taitaa asua minussa. Se, ettei koskaan voi vaan asettua olemaan. Aina pitää puuhata jotain. Ellei muuta, niin ainakin lähteä lenkille ravikärryjen kanssa tai satulassa.

Toivottavasti kukaan ei nyt suutu, kun varsin avoimesti aion kertoilla tässä blogissa ajatuksiani laidasta laitaan, ei vain vaalien takia vaan siksikin että saan kertoa - kertomisen ilosta!

Kuulumisiin!